shalom beit or kosher ihme ihme

shalom.fi  שלום
shalom travelers jerusalem temple israel never again contact us
    

PA jakaa karttoja, joissa on Palestiinan valtio Jordanjoesta Välimereen

PA jakaa YK:ssa karttoja, joissa Israel on poistettu kokonaan ja sen tilalla on Palestiinan valtio Jordanjoesta Välimereen, kertoo Israel Resource Rewiev johtaja David Bedein. Hän sanoo, että tämäkin osoittaa PA:n todellisen päämäärän: Israelin tuhoamisen. Bedein valittaa sitä, ettei edes Yesha-neuvosto korosta tätä PA:n päämäärää, eikä sitä, että Israelin hallitus edelleen puolustaa Euroopan maiden tukemia koulukirjoja, joissa lapsia opetetaan vihaamaan ja syrjimään Israelia ja juutalaisia kaikkialla.
israelnationalnews.com

YK on sotaakäyvä instituutio, jolla ei ole mitään moraalia käsitellä juutalaisia

Hawardin lainopin professori Alan Dershowitz puhui tilaisuudessa todeten: ”YK on sotaakäyvä instituutio, joka antaa jäsenyyden apartheidin kannattajille. Sillä ei ole mitään moraalia käsitellessään juutalaisia ja Israelia. Miten YK:n jäsenmaat voivat tuomita Israelin, Lähi Idän ainoan vakaan demokratian? Miten Turkki voi luennoida Israelille rauhasta, ja miten Norja voi luennoida Israelille tasapuolisuudesta?” PA:n hakemuksesta hän sanoi näin: ”Tämä äänestys ei ole Israelin ja PA:n välisen konfliktin ratkaisemisesta, koska sellaiset maat kuten Saudi Arabia ja Kuuba antavat äänensä, vaikka ne eivät tunnusta Israelin olemassaoloa. Mitä ne haluavat on Israelin tuhoaminen eikä Palestiinan valtion perustaminen.” Hän ennusti, että sellainen Palestiinan valtio olisi juutalais-, kristittyjen-, gay- ja vähemmistövastainen. ”Miksi PA suostuisi kompromisseihin Israelin kanssa, kun YK antaa heille kaiken haluamansa?”
israelnationalnews.com


Juutalaisilla on oikeus maansa turvallisuuteen

Nobel-palkittu, tunnettu matemaatikko professori Yisrael Aumann sanoo, että juutalaiset ovat aina olleet Palestiinassa, ja että he ovat alkuperäisiä palestiinalaisia. Hän selittää, ettei Balfourin julistukseen saakka ollut olemassakaan Palestiinan nimellä kulkevaa maata, se oli Syyria-Palestiina, ja että Balfourin julistuksessa todettiin Palestiinan kokonaisuudessaan muodostavan juutalaisten kansallisen kodin. Hän sanoo, että on väärin puhua puolustuskelpoisista rajoista, vaan kuulumisesta maahan eikä sen turvallisuudesta. Koska juutalaiset kuuluvat tänne, heillä on oikeus vaatia maansa turvallisuutta, Auman analysoi.
israelnationalnews.com




Ana Bekoah

Unconditional love, connection to a flawless universe free from chaos

restricting our reactive behavior,
Closing the gates to all forms of negativity and limiting thoughts

opening the channel to physical and spiritual sustenance, removing death from all aspects of live

gaining the endurance necessary to follow through and persevere in all of our endeavors

providing deep insight, divine inspiration

desire to enlighten others with spiritual knowledge

the power of renewal and restoration, the manifestation of our desires




Hatikva, toivo

 ‏התקווה


Tämä lippu oli aikaisemmin sionistien lippu Varsovan ghetton kansannousun aikana.

Israelin lipussa yhdistyy perinteisen talitin siniset raidat Davidintähti symboliin. Lippu otettiin käyttöön kun Israelin valtio itsenäistyi 14. toukokuuta 1948. Lipun tymman sininen sävy korvasi perinteisen vaaleamman sävyn kun lippu vahvistettiin 12. marraskuuta 1948.




Fatahin vallankumousneuvosto ottaa kantaa rauhanneuvotteluihin


”Neuvosto vahvistaa kieltonsa ns. juutalaisesta valtiosta tai mistä tahansa formulasta, jolla tämä päämäärä saavutetaan. Neuvosto samoin toistaa kieltäymyksensä minkä tahansa rasistisen valtion perustamisesta, joka perustuu uskontoon kansainvälisen lain ja ihmisoikeus-sopimusten määritelmän mukaan.”

Lausunnossa Fatahin vallankumousneuvosto toteaa, että se ehdottomasti vastustaa maanvaihtoa Israelin ja palestiinalaisten kesken käyttäen seuraavaa perustelua: ”Laittomia setleri-jengejä ei voida asettaa samaan asemaan maan omistajien ja heidän oikeuksiensa kanssa.”

Tämä päätös on vastoin Israelin johtajien vuosikaudet omaksumaa kantaa vastaan, että suurten juutalaiskaupunkien vastapainoksi Israel antaa sovitulla periaatteella Israelin valtion alueelta, mieluiten liittyen Gazan alueeseen.

ISRAELIN hallituksen virkailija toisti Netanyahun toistaman kutsun Abbasille tulla neuvottelupöytään ilman ennakkoehtoja, mutta ilmaisi samalla pettymyksensä Fatahin vallankumousneuvoston tekemiin päätöksiin. ”Haluaisin tehdä palestiinalaisille seuraavan kysymyksen: Jos juutalainen valtio on laiton teidän käsityksenne mukaan, millaista rauhaa te tarjoatte meille? On selvää, että kieltäytymisenne tunnustaa Israel juutalaisena valtiona on todellinen este rauhaan ja sovintoon”.

jpost.com

Israelin oikeus Juudeaan ja Samariaan

KNESSETIN puhemies Reuven Rivlin osallistui 1.12.2010 menoran sytyttämisseremoniaan Hebronissa, jossa hän sanoi Israelin kuningaskunnan ja hanukka-tradition syntyneen.

”Kun me rakennamme Hebronissa, myös Jerusalem tulee rakennetuksi. Hebron oli Israelin kuningaskunnan synnyinpaikka ja hanukkana itsenäisyys palautui Israelille. Hebron oli perusta oikeudellemme Israelin maahan, moraalinen oikeus, jota ei mikään voi ylittää, ja omistusoikeus, jota ei voida kyseenalaistaa; se oli oikeutemme silloin ja se on oikeutemme tänään,” Rivlin vakuutti.

Hanukka-tarinan saadessa alkunsa Israelin johtaja Shimon Mattiaan poika vastusti urhoollisesti, päättäväisesti ja uskossa vierasta viranhaltijaa ja ulkopuolista hallintoa ja vastasi epäröimättä: Emme ottaneet vierasta maata emmekä vieraitten omaisuutta haltuumme, vaan esi-isiemme maan, jonka vihollinen oli aiemmin miehittänyt.

Puheessaan Rivlin asetti kuulijoille kysymyksen: ”Onko meillä valmiutta vastustaa ulkopuolisia tänään samalla tavoin?” Hän jatkoi todeten, että jos Israel luopuu vaatimuksistaan oikeuteen koko Israelin maahan, se johtaa vähitellen koko Israelin olemassaolon oikeuden mitätöimiseen. Tänään näemme selvemmin kuin koskaan, että jos me hylkäämme 3 800 vuotta vanhan oikeutemme, tulemme havaitsemaan vaikeaksi puolustaa 62 vuoden ikäistä itsenäisyyttämme.

Rivlin jatkoi varoittaen: ”Jos, Jumalan tähden, meidät saadaan vieteltyä ajattelemaan, että olemme ottamassa vierasta maata ja vieraan omaisuutta Arielissa, Maaleh Adumimissa ja Gush Etzionissa ja pääkaupungissamme Jerusalemissa, on kyseenalaista, että pystymme jatkamaan itsenäisenä valtiona.”

jpost.com

Knesset Speaker MK Reuven Rivlin
  took part on Wednesday (1.12.2010) in a Chanukah candle lighting ceremony in Hevron

Ennen Englannin sotilashallintoa Palestiinan alue kuului arabivaltioon - Palestiinan valtiota ei ole koskaan ollut olemassa

FATAHIA edustavat rauhanneuvottelijat, puhuessaan läntisille journalisteille, tekevät tarkan eron palestiinalaisesta ja arabimaasta. He kutsuvat Juudean ja Samarian maita arabimaiksi eikä palestiinalaisten maiksi, sillä he tietävät, etteivät he omistaneet niitä. Koko Palestiinan alue kuului kuitenkin Ottomaanihallituksen johtamaan arabivaltioon, ja arabiperinteen mukaan kerran valloitettu maa kuuluu ikuisesti arabeille, kuten Espanja ja osa Eurooppaa. Tältä pohjalta nousee heidän syytöksensä, että juutalaiset varastivat arabimaan ja siksi heidät tulee ajaa pois toisten omistamalta maalta, myös Israelin valtion alueelta. Suurin osa Palestiinaa oli ns. valtionmaata, jonka Israel peri Englannin sotilashallinnolta ja Jordanialta

jpost.com
”Sillä näin sanoo Herra, Herra, Katso Minä itse etsin lampaani ja pidän niistä huolen. Niin kuin paimen pitää huolen lampaistaan, kun hän on lampaittensa keskellä ja ne ovat hajallaan, niin Minä pidän huolen lampaistani ja Minä pelastan ne joka paikasta, minne ne ovat hajaantunet pilvisenä ja pimeänä päivänä. Minä vien ne pois kansojen seasta ja kokoan ne muista maista, tuon ne omaan maahansa ja kaitsen niitä Israelin vuorilla, puronotkoissa ja kaikissa maan asuttavissa paikoissa. Hyvillä ruokamailla Minä niitä kaitsen ja Israelin vuorilla niillä on oleva laitumensa. Siellä ne saavat levätä hyvällä laitumella ja lihava ruokamaa niillä on oleva Israelin vuorilla. Minä itse kaitsen lampaani ja vien ne lepäämään, sanoo Herra, Herra. Kadonneet Minä tahdon etsiä, eksyneet tuoda takaisin, haavoittuneet sitoa, heikkoja vahvistaa, mutta lihavat ja väkevät Minä hävitän. Minä kaitsen niin kuin on oikein.”

(Hesekiel 34:11-16)

"For thus saith the Lord GOD; Behold, I, even I, will both search my sheep, and seek them out. As a shepherd seeketh out his flock in the day that he is among his sheep that are scattered; so will I seek out my sheep, and will deliver them out of all places where they have been scattered in the cloudy and dark day. And I will bring them out from the people, and gather them from the countries, and will bring them to their own land, and feed them upon the mountains of Israel by the rivers, and in all the inhabited places of the country. I will feed them in a good pasture, and upon the high mountains of Israel shall their fold be: there shall they lie in a good fold, and in a fat pasture shall they feed upon the mountains of Israel. I will feed my flock, and I will cause them to lie down, saith the Lord GOD. I will seek that which was lost, and bring again that which was driven away, and will bind up that which was broken, and will strengthen that which was sick: but I will destroy the fat and the strong; I will feed them with judgment."

Juudean ja Samarian kaupungit eivät ole setlementtejä


Samarian ja Judean kylät ja kaupungit eivät ole setlementtejä. Niitä ei rakennettu tilapäisiksi. Ne rakennettiin maan nopeasti kasvavan ja kehittyvän asukasmäärän asuttamiseksi juutalaisten ikivanhoille ja perinteisille alueille 4000 vuotta sitten annettujen ja useaan kertaan vahvistettujen lupausten mukaan.

Setlementti-sana tarkoittaa tilapäistä olinpaikkaa, kevyesti rakennettuja parakkeja ja telttakyliä tilapäisen henkilökunnan sijoittamiseksi. Juudean ja Samarian juutalaisyhteisöt eivät missään nimessä ole sitä. Ne on rakennettu länsimaisen kaupunkisuunnittelun mukaan täysin valmiiksi kaikkine palveluineen, vesi- viemäri- ja sähköjohtoineen, päällystettyine ja katuvaloin varustettuine katuineen, hyvin rakennettuine puistoineen, opetus-, terveys- ja vapaanajan laitosten rakennuksineen sekä omille ja aidoilla varustetuille puutarhatonteille rakennettuine nykyaikaisine asuintaloineen. Miksi tällaisia kaupunkeja ja kyliä haukutaan ”setlementeiksi”? Ne on myöskin rakennettu joko arabeilta ostetulle tai valtion antamalle ns. valtionmaalle tarkasti varoen ulottamasta yhteisöjen rajoja maalle, josta arabit voivat osoittaa omistusoikeutensa. PA:n syytös maan varastamisesta on karkeaa, valheellista parjausta.

israelnationalnews.com


Jerusalem ei ole setlementti


Itä-Jerusalem on ollut historian aikana yhden ainoan kerran vain arabien hallinnassa. Tämä tapahtui vuosina 1949 ja 1967 kun Jordania miehitti alueen ja poisti maasta kaikki juutalaiset.

honestreporting.com

2010

Vatikaani mitätöi Israelin oikeuden luvattuun maahan

Unesco irroittaa Israelin kansan perinteestään


Juutalaiset ovat kautta vuosisatojen kunnioittaneet patriarkka Abrahamin hautakammiota Hebronissa ja Raakelin hautamuisto-merkkiä lähellä Betlehemiä ja tehneet pyhiinvaellusmatkoja niihin heidän muistokseen aina kun se on ollut mahdollista. Israel asetti nämä kaksi kohdetta kansalliseen perinnelistaansa, mikä tuomittiin maailmalla ja varsinkin YK:ssa.

Unesco:  ”Nämä kaksi kohdetta ovat oleellinen osa miehitettyä palestiinalaisten aluetta ja mikä tahansa Israelin yksipuolinen toimi niiden suhteen on rikos kansainvälistä lakia sekä YK:n ja turvallisuusneuvoston lausuntoja vastaan.”

Benyamin Netanyahu: ”Jos kohteet, joissa juutalaisen kansan esi-isät ja –äidit – Abraham, Isaac, Jakob, Sarah, Rebekka, Leah ja Rachel – ovat haudattuina 4000 vuotta sitten, eivät kuulu juutalaisen kansan perinteeseen, mikä sitten on perinnekohde?”, ”järjestö, joka perustettiin vaalimaan historiallisten kohteitten perinnettä kaikkialla maailmassa, yrittää poliittisista syistä irrottaa Israelin kansan perinteistään. Tämä yritys ei tule onnistumaan. Israelin kansa tulee alueen muista kansoista poiketen säilyttämään kaikkien uskontojen harjoittamisen vapauden.”

Abraham osti Makbelan hautaluolan vaimonsa hautaamista varten.

israelnationalnews.com , israelnationalnews.com 


Vatikaanin Pyhä synodi mitätöi Israelin oikeuden olla juutalainen valtio - ainoana maailmassa

  • ”Me kristityt emme voi puhua ”luvatusta maasta” erikoisena oikeutena juutalaiselle kansalle. Tämä lupaus mitätöitiin Kristuksen toimesta”. ”Vaikka Israelin valtion johtaja on juutalainen, tulevaisuus perustuu demokratiaan. Palestiinan pakolaiset tulevat lopulta takaisin ja silloin tämä ongelma on voitava ratkaista.” (Vatikaanin järjestämässä lehdistötilaisuudessa monsignor Cyril Salim Bustros, Greek Melkite Massachusettsin arkkipiispa kirkossa Lady of the Annunciation ja ”Viestin komitean” presidentti, antama lausunto 23.10.2010)
  • Israelin Pyhän Meren lähettiläs Mordechai Lewy kertoi JP:lle, että Bustrosin lausunto tarkoittaa palaamista uudelleen ns. ”korvausteologiaan”, jonka mukaan kristillinen kirkko on nyt omaksunut juutalaisille luvatun valitun kansan osan.
  • Lewy toteaa myös: ”Myös kutsuen palestiinalaispakolaisia palamaan ja kieltäen Israelin oikeuden määritellä itsenäisenä juutalaisena valtiona – ainoana maailmassa – hän painottaa kovan linjan politiikkaa, joka kieltää Israelilta sen olemassaolon oikeuden.”
  • Piispat vaativat toteuttamaan "YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman vuodelta 1967, jossa Israelia vaaditaan vetäytymään arabimaasta, jonka se valloitti kuuden päivän sodassa sinä vuonna”. ”Palestiinan kansa voi siten saada itsenäisen ja suvereenin kotimaan, jossa he voivat elää arvokkuudessa ja turvallisina, mikä antaa mahdollisuuden myös Israelille nauttia rauhasta ja turvallisuudesta.”
  • Lausunnossa tuomitaan myös isalminpelko. Kuitenkin Italian parlamentin jäsen ja ulkoasiainkomitean presidentti Fiamma Nirenstein sanoo vastauksena Vatikaanisynodin kokouksen lausuntoon, että islam ei pidä kristityistä. Siksi kristittyjä on enää 6 % muslimiväestöön verrattuna ja vähenee nopeasti, kun taas Israelissa asuu 163 000 kristittyä ja kasvaa vuoteen 2020 mennessä 187 000:en. Hän ihmettelee, että Lähi Idän 50 kirkkoa eivät näytä huomaavan jäsen-määränsä pienenemisen syytä, vaan syyttävät Israelia kaikesta. 
post.com  israelnationalnews.com


Shaul Mofazin suunnitelma


SHAUL MOFAZ (Kadima) esitti suunnitelmansa, jonka mukaan Israel liittää itseensä suuret juutalaiskaupungit vetäytyen samalla 60 %:sta Juudeaa ja Samariaa A- ja B- alueilla, joissa 99.2 % palestiinalaisista asuu, ja liittäen siihen maata C-alueelta elinkelpoisen ja yhtenäisen Palestiinan valtion perustamiseksi. Samaan aikaan hän ehdotti kiinteitten neuvottelujen aloittamista lopullisten rajojen määrittelemiseksi. Mofaz sanoo keskustelleensa suunnitelmastaan korkeitten palestiinalaisten, amerikkalaisten ja eurooppalaisten virkailijoitten kanssa, jotka yksityishenkilöinä antoivat sille tunnustusta. Sekä presidentti Shimon Peres että puolustusministeri Ehud Barak ovat esittäneen kannattavansa Palestiinan valtiota tilapäisin rajoin.

jpost.com


2008






Ehud Olmert
Prime Minister from 2006 - 2009

Operaatio Cast Lead - Valettu lyijy


Israel aloitti pitkällisen odottelun jälkeen todelliset toimet Gazan terroristien jatkuvan rakettitulen lopettamiseksi Israelin siviilikohteita vastaan Gazan lähialueella.

Vuoden 2008 alusta lähtien terroristit ampuivat Gazasta 2 900 rakettia ja kranaattia, eli yli 8 rakettia päivää kohti. Tätä on jatkunut siitä lähtien, kun Israelin poliisi sotilaitten avustamina karkotti kaikki Gazan kaistan ns. Gush Katifin alueen juutalaiset asukkaat ja IDF veti joukkonsa pois Gazasta, myös ns. Philadelphia-käytävältä Gazan kaistan ja Egyptin välillä.

Israel on pitänyt Gazaa tiukassa otteessaan sen jälkeen, kun islamistinen Hamas nousi alueella valtaan kesäkuussa 2007 palestiinalaisten keskinäisen valtataistelun jälkeen. Gazan taloussaarron tavoitteena on ollut lopettaa kotitekoisten aseiden valmistaminen sekä rakettien ampuminen Israelin puolelle.

israelnationalnews.com


2005

Gush Katif Disengagement





These are the high-tech greenhouses Israeli settlers built in Gaza, that provided employment for thousands of Palestinians and produced an array of fruits and vegetables in the midst of a barren desert. Rich westerners (including Bill Gates) bought and gave them to the Palestinian Authority when Israel withdrew from Gaza.


Ariel Sharon
Prime Minister from 2001 – 2006

Exodus From Gaza

These are how the greenhouses looked a few weeks later, after Palestinians looted and burned them.








Ariel Sharon is sworn in as Israel's prime minister. Although he wishes to work for peace, he feels there can be no negotiations while the violence of the Palestinian uprising continues. In April, Palestinian mortar bombs in the southern Israeli town of Sderot stir Israel to assault Palestinian targets and retake land in Gaza ceded to Palestine. Within 24 hours, Israeli troops withdraw in response to United States US) criticism of the raids. Israelis and Palestinians agree to cease fire following the September 11 attacks on the US but that is not implemented. In December, the militant Islamic group Hamas claims responsibility for three suicide bombings and a bus explosion in Israel that are the deadliest in four years. More violence leads Palestinian Authority President Yasser Arafat to call for a halt to all violence in the Middle East on December 14. Sporadic violence continues and escalates through the first half of 2002. 2001










2000
Camp Davidin huippukokous



In July 2000 talks between Israeli Prime Minister Ehud Barak and Palestinian leader Yasser Arafat collapse at Camp David. On September 28, Israeli Likud party leader Ariel Sharon visited Temple Mount, a Jewish holy site sacred to Muslims as Haram al-Sharif, or noble sanctuary. His visit, considered a demonstration of Israeli domination, spurs Palestinian riots in Jerusalem, Gaza, and the West Bank. Violence soon escalates from rock throwing to machine gun fire and suicide bombings.

Ehud Barak
Prime Minister from 1999 – 2001

Camp Davidin huippukokous


Kokous päättyi heinäkuun 25. päivä 2000. Kokoukseen osallistuivat Jasser Arafat, Yhdysvaltain presidentti Bill Clinton ja Israelin pääministeri Ehud Barak. Israelilaiset eivät olisi millään uskoneet, että heidän johtajansa luopuisivat kaikesta siitä mitä Jasser Arafatille luvattiin ja sitten hän menee kieltäytymään siitä.

Arafatille tarjottiin 91% Länsirannasta, koko Gasan kaista ja Itä-Jerusalem tulevan Palestiinan valtion pääkaupungiksi. Camp Davidissa oli lisäksi sovittu uuden kansainvälisen rahaston perustamisesta. Ehdotus, jossa tarjolla oli "maata ruhaa vastaan" oli historiallinen mahdollisuus palestiinan kansanryhmälle.

Harva palestiinalainen oli rohjennut tällaisesta tarjouksesta edes uneksia. Mutta Jasser Arafatille tämä ei riittäny.  Hän ei ollut valmis luopumaan asemastaan ja ottamaan vastuuta toimivan yhteiskunnan rakentamisesta. Tämän tarjouksen hylkääminen oli hänen kansansa kannalta katastrofi. Arafatille oli todella tarjottu mahdollisuus saada aikaan rauha Lähi-itään ja luoda Palestiinan valtio - mutta hän heitti molemmat mahdollisuudet menemään.



Benjamin Netanjahu
Prime Minister from 1996 - 1999



Just prior to the first elections since the peace process had begun, Israeli Prime Minister Yitzahk Rabin is assassinated. His killer is a Jew opposed to the peace process.
Late in the year, Israel withdraws from six West Bank cities in compliance with the Oslo Accords.		 1995




Shimon Peres
Prime Minister from 1995 - 1996





Jitzhak Rabin
Prime Minister from 1992 -1995



On September 13, Israeli Prime Minister Yitzhak Rabin and PLO Chairman Yasser Arafat agree to mutual recognition through the Oslo Peace Accord. The accord allowed for creation of autonomous zones for Palestinians in Gaza and the West Bank. In return, the PLO renounces violence and terrorism, and agrees to revise its charter to remove sections referring to the destruction of Israel. Issues such as the future of Jerusalem are tabled for future discussion. 1993




Jitzhak Shamir
Prime Minister from 1986 - 1992



In December, a riot in the Jebaliya refugee camp on the Gaza Strip touches off six years of Palestinian uprising, or "intefadeh." This riot and the ensuing violence pressure Israel to reach a compromise over Palestinian rights. 1987










1982

2. Libanonin sota

Operaatio rauha Galileaan


Israel hyökkäsi sisällissodan repimään Libanoniin vuonna 6.6.1982 tarkoituksenaan torjua Libanonin puolelta maan pohjoisosiin tehtyjä terrori-iskuja. Israel hyökkäsi Libanoniin ajakseen Palestiinan vapautusjärjestö PLO:n pois Israelin pohjoisrajalta. Vuodesta 1968 alkaen arabiterroristit ovat ampuneet Katjuša-raketteja israelilaisiin kaupunkeihin. Israelin puolustusvoimat etenivät kuitenkin kauemmas kuin oli alun perin tarkoitus. Operaatio päättyi 1985 Israelin luotua suoja-aluen Etelä-Libanoniin estämään terroristiryhmien toiminnan Israelin rajan läheisyydessä. Israel veti joukkonsa maasta pääosin vuonna 1986 mutta jatkoi miehitystä Etelä-Libanonin turvavyöhykkeellä. Israel miehitti Libanonin eteläosaa vuoteen 2000 asti.

ynetnews.com  hs.fi










Menachem Begin
Prime Minister from 1977 - 1983

Historiallisia tosiseikkoja PA:n esittämiä aluevaatimuksia vastaan

PA:n omaksuman kannan mukaan kaikki alueet, myös Jerusalemin itäosissa, jotka sijaitsivat ennen kesäkuun 4. päivän 1967 sotaa 1949 aselepolinjan itäpuolella, ovat Israelin miehityksen alla ja ne kuuluvat tulevaan Palestiinan valtioon.

Väitettäessä Israelin aselepolinjan itäpuolelle rakentamia juutalaisyhteisöjä laittomiksi, jätetään huomioitamatta historiallisena tosiseikkana Kansainliiton päätöksellä Israelille varattu maalaue:
  • Kansainliiton Englannille annettuun mandaattiin juutalaisen kansalliskodin perustamiseksi kuului Englannin silloin hallitsema alue Jordanjoesta Välimereen, jonka se valloitti 1917 Turkilta.
  • Englannin siirtomaahallituksen tulkinnan mukaan juutalaiset saivat asettua asumaan vapaasti Kansain-liiton määrittelemälle alueelle, mutta ei silloisen Transjordanian alueelle Jordanin itäpuolella.
Hostoriallisena tosiseikkana unohdetaan, että PLO ja PA taistelivat 1967 sodassa arabien rinnalla  päämääränä tuhota Israelin valtio ja ajaa arabien massamurhilta säästyneet juutalaiset mereen orjuuttaen hyväksymänsä naiset ja lapset.

PA:n esittäessä vaatimuksia tuohon maahan jätetään huomioimatta, että arabit hävisivät Israelin puolustussodan surkeasti ja, että alue oli aikaisemmin Englannin hallitsema.

YK:n edeltäjä Kansainliitto perustettiin I. maailmansodan jälkeen, jonka seuraaja YK perustettiin toisen maailmansodan jälkeen.







Egyptian President Anwar Sadat and Israeli Prime Minister Menachem Begin meet with American President Jimmy Carter to develop a framework for peace in the Middle East. They sign the Camp David peace accords at the White House on September 18, 1978. In the early 1980s, Israel returns the Sinai to Egypt.
 1978

1. Libanonin sota

Israelin ja Egyptin välinen rauhansopimus

Rauhansopimuksen keskeinen sisältö

  • Siinain niemimaan luovutus Egyptille
  • Egypti tunnustaa Israelin valtion







In the early months of 1967, Israel's Arab neighbors began massive troop deployments along her borders, setting up military posts all around Israel, and forming a "mutual defense pact" against Israel.

On June 5, Israel decided to launch a pre-emptive strike against Egypt. Jordan responded with artillery attacks, but on June 8 Israel defeated the Jordanians. On June 9 Israel attacked the Syrians on the Golan Heights who were mounting heavy artillery bombardments on the northern territory of Israel. In six days Israel captured the Sinai Peninsula, the Gaza Strip, Judea, Samaria and the Golan Heights.

Israel returned the Sinai Peninsula to Egypt in 1982.
Jitzhak Rabin
Prime Minister from 1974 -1977
 1967 / 1973


1974 on November 22, Palestinian Liberation Organization Chairman Yasser Arafat appears before the United Nations to appeal for Palestinian rights to statehood and sovereignty. He is met with a mixed response. The Israeli delegation to the UN boycotts his speech. One week later, the UN recognizes Palestinians' rights to statehood. 1974



1973 on October 6, the Jewish festival of Yom Kippur, Egypt and Syria attack Israel. Egypt takes back the Suez Canal and a narrow strip of land, while Syria reclaims the Golan Heights. Israel, taken by surprise, narrowly survives the attack with the help of US military airlifts. Questions about the Israeli army's lack of preparation lead to Prime Minister Golda Meir's resignation. 1973

Jom Kippur -sota






Golda Meir
Prime Minister from 1969 - 1974



Lu Yehi




Lu Yehi

Naomi Shemer		 There is still a white sail on the horizon
Opposite a heavy black cloud
All that we ask for - may it be

And if in the evening windows
The light of the holiday candles flickers
All that we seek - may it be

May it be, may it be - Please - may it be
All that we seek - may it be.

What is the sound that I hear
The cry of the shofar and the sound of drums
All that we ask for - may it be

If only there can be heard within all this
One prayer from my lips also
All that we seek - may it be

May it be...

Within a small, shaded neighborhood
Is a small house with a red roof
All that we ask for, may it be

This is the end of summer, the end of the path
Allow them to return safely here
All that we seek, may it be

May it be...

And if suddenly, rising from the darkness
Over our heads, the light of a star shines
All that we ask for, may it be

Then grant tranquility and also grant strength
To all those we love
All that we seek, may it be

May it be...



 Levi Eshkol
Prime Minister from 1963 - 1969



Israelin vapautti Itä Jerusalemin ja Temppelivuoren 07.06.1967



Kuuden päivän sodassa 5-10.6.1967 Israel otti jälleen haltuunsa Vanhan Kaupungin ja läheiset osat Länsirantaa ja liitti ne nyky-Israeliin - 
"Jerusalem on jälleen meidän".

Elokuussa 1980 entinen pääministeri Menachem Begin julisti Jerusalemin kaupungin Israelin ikuiseksi ja jakamattomaksi pääkaupungiksi ja siirsi toimistonsa Tel Avivista Jerusalemiin.		 1967

Kuuden päivän sota


Juutalaiset pakolaiset arabimaista

Historiallisia tosiseikkoja palestiinalaisten pakolaiskysymykseen

PA:n omaksuman kannan mukaan palestiinalaiset ovat antaneet kaikkensa rauhan hyväksi, eivätkä  tule luopumaan kansallisista perusoikeuksista, ennen kaikkea itsenäisen Palestiinan valtion perustamisesta pääkaupunkinaan Jerusalem kaikille territorioille, jotka Israel miehitti 1967 sodassa, ja pakolaisten paluusta koteihinsa.

On mahdotonta tunnustaa Israel Juutalaisena valtiona, koska paluu oikeus on säilytettävä niille, jotka väkivalloin karkotettiin kodeistaan ja mailtaan. Arabien oikeudet, jotka elävät territorioissa, jotka miehitettiin 1948 ja joita uhkaa salaliitto rasistisen, ääri-israelilaisen hallituksen taholta.

Väitettäessä Israelilaisten pakottaneen palestiinalaiset pakenemaan kodeistaa, eivät muutamaa erillistapausta lukuun ottamatta pidä paikkaansa.
  • Palestiinalaiset lähtivät sotaa pakoon arabihallitusten vakuuttaessa heille, että heidän tulee turvallisuutensa vuoksi siirtyä syrjään pari viikkoa kestävien taistelujen ajaksi, jonka jälkeen he voivat palata koteihinsa ja ryöstää juutalaisten kodit ja omaisuuden.
  • Esimerkiksi Haifan taistelussa Israel pyysi arabeja pysymään paikoillaan *
  • Palestiinan arabien pako kodeistaan johtui arabijohtajien kehotuksista ja suoranaisista määräyksistä, joiden tarkoituksena oli oikeuttaa arabivaltioiden hyökkäys ja tehdä sille tilaa. Arabit lähtivät, vaikka juutalaiset pyysivät heitä jäämään. 
  • Sodan jälkeen Israel osoitti jatkuvasti halua sovintoon, mutta arabijohtajat torjuivat ja edelleenkin torjuvat Israelin rauhantahdon.
  • Ongelman muodostaa myös se, ketkä heistä ovat aitoja pakolaisia, sillä YK:n UNRWA:n listoille hyväksyttiin taustoja selvittämättä paikallisia asukkaita ja muualta tulleita, kuten eräs YK:n virkailija totesi: ”Miksi apua tarvitsevien täytyisi asua pakoalaisleirissä avun saamista varten.”
*mm. englantilaiset dokumentit osoittavat. (Paul Johnson: History of the Jews, page 527-530) Juusoa Ennen ja nyt

Egypt concentrates troops in the Sinai Peninsula. Troops from Jordan and other Arab countries mass along Israel's borders. Israel responds to this military threat with a pre-emptive attack known as the Six Day War, lasting from June 5 to June 11. Israel destroys Egyptian air forces before they've left the ground and seizes the West Bank from Jordan, Golan Heights from Syria, and the Sinai Peninsula and Gaza Strip from Egypt. Jerusalem came completely under Israeli control. The United Nations calls for Israeli withdrawal and establishment of peace. More than one million Palestinians fell under Israeli control during this conflict. 1967

Kaikki eivät paenneet palestiinasta


1948 ja 1967 sotien aikana palestiinalaisia pakeni n. 700 000 uskoen korruptoituneiden arabijohtajien kehotuksia ja lupauksia, että he voivat palata koteihinsa parin viikon kuluttua, kun arabiarmeijat ovat massamurhanneet juutalaiset ja avanneet heidän kotinsa ja omaisuutensa vapaasti ryöstettäviksi.

Kaikki eivät totelleet kehotusta vaan n.  100 000 jäi koteihinsa ja asuvat nyt turvallisesti Israelissa nauttien elintasosta, joka on korkeampi kuin keskimäärin missään arabimaassa.

Heihin liittyi myöhemmin 100 000 muuttajaa, ja heidän lukumääränsä on kasvanut siten, että Israelin arabeja on n. 20 % Israelin väestöstä, eli . 1.4 miljoonaa. Heillä on omia kaupunkeja ja omia kansanedustajia Knessetissä, eikä heillä ole asevelvollisuutta, mutta halukkaat voivat liittyä siviilipalvelujoukkoihin.

Usein unohdetaan, että suunnilleen sama määrä juutalaisia karkotettiin arabimaista, joissa heidän omaisuutensa arvo oli pari kertaa suurempi kuin palestiinalaispakolaisten.



1964 PA:n perustuskirja vuodelta 1964 toteaa, että päämääränä on Israelin valtion murskaaminen ja sionistisen taloudellinen, poliittinen, sotilaallinen ja kulttuurinen tuhoaminen. Tätä lauselmaa ei ole koskaan poistettu eikä muutettu.

israelnationalnews.com


Yasser Arafat forms the Fatah Guerilla movement, precursor to the Palestinian Liberation Organization (PLO) and Palestinian Authority. 1960









Between the years 1949 and 1967, when the entire regions of Judea, Samaria and the Gaza Strip were under Arab control (Egypt and Jordan), no effort was made to establish a second Arab Palestinian state for the Arabs living in that region. Isn't it curious that Arafat and the PLO (formed in 1964) discovered their "ancient" identity and the need for "self-determination" and "human dignity" in this same Judea-Samaria and Gaza only after Israel had regained this territory?

The PLO was formed for the destruction of the State of Israel, and that is still their main objective. But the G-d of Israel will NEVER permit this to happen!		 David Ben-Gurion
Prime Minister from 1955 - 1963		 1949-1967









1956

Suezin kriisi




Moshe Sharet
Prime Minister from 1953 - 1955



Israel signs armistice agreements with Egypt, Syria, Lebanon, and Jordan. Jordan's annexation of Judea and Samaria, recognized only by Britain and Pakistan, is part of this armistice. Jerusalem is divided under Israel and Jordanian rule. 1949

Aseleposopimus








On November 29, 1947 the United Nations voted by a two-thirds majority to divide Western Palestine into two parts: A Jewish Palestinian state and a second Arab Palestinian state (The first Arab Palestinian state being Jordan).

The Jews were given those portions shown on the map (left) in light blue. The Arabs were given those portions in red, in addition to the area in pink that had previously been taken away from the Jews to form the State of Transjordan. More than 75% of the land offered to the Jews was harsh desert. Nevertheless, they accepted the plan. The Arabs, intending to put a stop to any Jewish entity in Palestine, rejected the proposal.
1947-1949


On May 14, 1948 the Jews of Palestine declared the birth of the independent State of Israel. In the following days the armies of seven Arab neighbors (Egypt, Jordan, Syria, Lybia, Saudi-Arabia, Iraq and Yemen) invaded Israel (see the map at the left of this section). The Secretary of the Arab League, Azzam Pasha, declared a "Jihad" (holy war). The Mufti of Jerusalem said: "We have declared a holy war my Moslem brothers! Kill the Jews! Kill them all!" A majority of the Arabs living in the newly declared State of Israel left the land with the thought that an easy victory was assured by the Arab war machine, and that they would return to possess the property of the Jews after they were all killed.

In spite of tremendous odds, and great losses, Israel survived and defeated the combined armies of the Arabs. In 1949 an armistice was signed with Egypt, Syria, Lebanon and Transjordan. Transjordan annexed Jerusalem, Judea and Samaria and then changed their name to Jordan, giving Jordanian citizenship to all the Arab Palestinians in the annexed regions.

This area became a launching-pad for constant terrorist attacks on the Israeli civilian population.
War of Independence














Hatikva, Toivo

 1948

Itsenäisyyssota







כל עוד בלבב פנימה
נפש יהודי הומיה,
ולפאתי מזרח קדימה
עין לציון צופיה -
עוד לא אבדה תקותנו,
התקוה בת שנות אלפים,
להיות עם חופשי בארצנו
ארץ ציון וירושלים.

Niin kauan kuin sydämessä
juutalainen sielu vielä kaipaa,
ja kohti Idän äärtä,
silmä vielä katsoo Siionia.
Meidän toivomme ei ole vielä menetetty,
kahden tuhannen vuoden toivo,
olla vapaa kansakunta omassa maassa,
Siionin maassa ja Jerusalemissa.

Juutalaisten paluu Israeliin

Ensimmäisessä maailmansodassa Yhdistynyt kuningaskunta otti nykyisen Israelin alueen hallintaansa mandaattialueena. Alueelle oli 1800-luvulta lähtien, mutta erityisesti toisen maailmansodan jälkeen siirtynyt runsaasti juutalaisia sekä juutalaisten luoman elinkeinoelämän houkuttelemana arabeja, ja maa-alueita oli siirtynyt maakauppojen seurauksena turkkilaisilta feodaaliruhtinailta juutalaisten käsiin.

Israelin itsenäistymisen jälkeen alkoi Euroopasta muuttaa alueelle suurin joukoin holokaustista selviytyneitä juutalaisia, ja maan väkiluku kaksinkertaistui kolmen ensimmäisen itsenäisyysvuoden aikana. Seuraavan vuosikymmenen aikana 600 000 juutalaista pakeni tai karkotettiin Israeliin ympäröivistä arabimaista ja Iranista.

Lähi-idän kriisin vuoksi pakolaiskysymys on edelleen ratkaisematta. Yksikään arabivaltio Jordaniaa lukuun ottamatta ei ole antanut palestiinalaispakolaisille täysiä kansalaisoikeuksia. Sodan jälkeen myöskään Israel ei ole sallinut palestiinalaisten pakolaisten palata entisille asuinsijoilleen.

1947 on May 14, the day that the British Mandate over Palestine expired, Israeli Prime Minister David Ben-Gurion signed a document declaring Israel's status as an independent state. Within 24 hours, Israel was invaded by Egypt, Syria, Iraq, Lebanon and Jordan, initiating Israel's war of independence. This war lasts 19 months. Up to 800,000 Palestinians fled their homes or were expelled during the war.

David Ben-Gurion
Prime Minister from 1948 - 1953



On November 29, the United Nations approved a plan to partition the British Mandate of Palestine into separate Jewish and Arab states. The Jews accepted the plan while Arabs and neighboring Arab states rejected it. The City of Jerusalem would be internationally administered. 1947

Partition Plan








In 1923 Great Britain divided "Palestine" into two administrative districts. The Jews were given access only to that part which was west of the Jordan River. In fact, Great Britain took away from the Jews 75 percent of the land that was originally promised to them — the entire region of "Transjordan" (which means "across the River Jordan").

In spite of this action, Transjordan remains part of the orginal mandate. In 1946 — after 24 years — Great Britain unilaterally accorded independence to Transjordan and thus created an independent Palestinian State.

Encouraged by growing nationalism from Middle-Eastern Arabs, criminal attacks against Jews increased and culminated in the Hebron massacre in 1929. Later came the "Arab revolts" of 1936-1939. Great Britain, influenced by the discovery of vast oil reserves in the Arab territories, closed their eyes to these atrocities. The Jews began to defend themselves and formed the first defense organization — Hagana — to fight against the Arab Palestinians. Finally the question was put before the United Nations by Great Britain.
1923-1947








1922 Vuonna 1922 Palestiinasta tehtiin Kansainliiton päätöksellä Britannian mandaattialue, josta kuitenkin pian erotettiin 3/4 eli Jordanjoen länsipuoli Trans-Jordaniaksi (nyk. Jordania), jonne juutalaisilla ei ollut pääsyä.

1930-luvun lopulla juutalaisia oli jäljelle jääneellä alueella, joka oli noin neljännes alkuperäisestä mandaatista, jo puoli miljoonaa eli noin kolmannes alueen väestöstä.


The British divided the Arab land under their jurisdiction in two. The area east of the Jordan River became the Emirate of Transjordan. The area west of the Jordan remains the Palestine Mandate under British authority. This was the first time in modern history that Palestine became a unified political entity. Jews had been immigrating to the Holy Land near Jerusalem throughout the late 19th and early 20th centuries. This immigration increased prior to World War II due to persecution of European Jews by the Nazis. The local Arab population wanted to limit the number of Jewish immigrants. This resulted in clashes between immigrants and local Palestinians who were supported by neighboring Arab states. 1921









The area including Palestine had been ruled by the Ottoman Empire since 1517. With the defeat of the Ottoman Empire in World War I, Palestine came under British jurisdiction and became known as British-mandate Palestine. Britain had enlisted Arab support in a revolt against the Ottomans (lead by T.E. Lawrence) with the promise of supporting the establishment of an independent Arab state in the area. On November 2, the British Foreign Minister, Lord Arthur Balfour, issued a declaration (the Balfour Declaration) supporting a "Jewish national home in Palestine."
 1917

Balfourin julistus		 Vuonna 1917 annettiin Balfourin julistus, jossa Iso-Britannia sitoutui tukemaan Maailman Sionistijärjestön tavoitetta juutalaisten "kansallisen kodin" perustamisesta.









From 1517 until 1917 the Ottoman Empire of Turkey controlled the territory which is today Syria, Lebanon, Jordan and Israel. After World War I, control of the southern part of the Ottoman Empire was "mandated". France and Britain divided the region into zones of influence. Syria and Lebanon were "mandated" to France while "Palestine" (Jordan and Israel) were "mandated" to Great Britain.

Under the terms of the Mandate, the principal obligations of Great Britain were to facilitate the implementation of the Balfour Declaration of Nov. 2, 1917 which guaranteed "the establishment of a national homeland for the Jews." The blue region on the map at the left shows the territory that was originally to be given to the Jews. Though immensely larger than Israel of today, this region still represented less than one percent of the land allocated to the Arabs.

Efforts by the Jews to revitalize the land were so successful that the better living conditions attracted a large number of immigrants from the surrounding Arab regions. There were never any attempts by the Jews to "cleanse" the region of Arabs. On the contrary, those Arabs which emigrated to the Jewish zone lived together with the Jews.
1917-1923









Israelin kuningaskunta


Israelin kuningaskunta oli valtio Lähi-idässä suunnilleen vuosina 1020–722 eaa.. Ennen kuin israelilaiset saapuivat Kanaanin maahan, maassa oli asunut jo pitkään esihistoriallisena aikana muuta väestöä.

Alussa israelilaisia hallitsivat patriarkat ja myöhemmin tuomarit, ja lopulta kuninkaat. Kuningasvallalla oli vastustajansa, sillä pelättiin kuninkaan osalle tulevan valtaa ja kunnioitusta joka oli uskonnon mukaan varattu yksinomaan israelilaisten jumalalle.

Israeliin syntyi laaja kuningaskunta vuoden 1000 tienoilla mm. sen takia, että aluetta aiemmin hallinneet egyptiläiset, heettiläiset ja assyrialaiset olivat heikkoja. Välitön syy Israelin yhdistymiseen olivat filistealaiset ja muut Israelia ahdistelevat viholliset.


Wikipedia


The difficult boundary, territorial, and resource problems associated with the presence of an Israeli state surrounded by Arab peoples can be understood only in the context of the long history of the Jewish people. In that history, a united, independent Israel has existed during only a few relatively short periods. Biblical writings indicate that King David first united the Jewish tribes around 1000 B.C.; his influence probably extended from the Gulf of Aqaba to the Euphrates but did not included Philistia - the vicinity of the present-day Gaza Strip. Following the death of his son Solomon some 70 years later, the kingdom split into two weaker states: Israel, conquered by Assyria in 722 B.C.; and Judah, conquered by Babylon in 586 B.C.



830


Juutalaisen perimätiedon mukaan Saara kuoli lähellä Hebronia Kirjat-Arbassa.
Lähi Idän alueelle tyypillisen kaupanhieronnan jälkeen Abraham lunasti neljälläsadalla hopeasekelillä itselleen ensimmäisen maapalan maasta, joka Jumalan Sanan mukaan jo oli hänen. Heettiläinen Efron, Sooharin poika, myi hänelle Efronin vainion, joka on Makpelassa, itään päin Mamresta, sekä siellä olevan luolan ja kaikki vainiolla olevat puut. Sillä, joka tämän katkelman on tallettanut Raamattuun, on ilmeisesti ollut alkuperäinen kauppakirja käytettävissään, koska sen sanamuoto on kuin suora lainaus siitä. Saara oli kuollessaan 127 vuoden ikäinen. Abraham hautasi hänet ostamaansa luolaan, ja sinne hänet itsensäkin haudattiin muutaman vuosikymmenen kuluttua. Abraham eli 175-vuotiaaksi. Abraham hankki itselleen vielä toisen vaimon, Keturan, joka synnytti hänelle kuusi poikaa. Nämä Abrahamlähetti vielä eläessään itään, antaen heille kullekin suolarahaa, mutta kaiken omaisuutensa hän antoi Iisakille.
(1. Moos. 25:1-10 )




”Minä vannon itse kauttani, sanoo Herra.
Sen tähden, että tämän teit etkä kieltänyt Minulta ainokaista poikaasi Minä runsaasti siunaan sinua ja teen jälkeläistesi luvun paljoksi kuin Taivaan tähdet ja hiekka, joka on meren rannalla, ja sinun jälkeläisesi valtaavat vihollistensa portit. Ja sinun siemenessäsi tulevat siunatuiksi kaikki sukukunnat maan päällä, sen tähden että olit Minun äänelleni kuuliainen.”
(1. Moos. 22:16-18)


”Jumala koetteli Abrahamia ja sanoi hänelle: Abraham! Hän vastasi: Tässä olen. Ja Hän sanoi: Ota Iisak, ainokainen poikasi, jota rakastat, ja mene Moorian maahan ja uhraa hänet siellä polttouhriksi vuorella, jonka Minä sinulle sanon.”
(1. Moos. 22:1-2)
Herran käskyn mukaan Abraham rakensi alttarin, latoi sille puut, sekä sitoi Iisakin uhraamista varten, asettaen hänet puitten päälle. Juuri kun Abraham oli valmistautunut surmaamaan poikansa, tuli sanoma Herralta: ”Älä satuta kättäsi poikaan äläkä tee hänelle mitään, sillä nyt Minä tiedän, että sinä pelkäät Jumalaa,
kun et kieltänyt Minulta ainokaista poikaasi.”
(1. Moos. 22:12)




”Kun Abram oli yhdeksänkymmenen yhdeksän vuoden vanha, ilmestyi Herra hänelle ja sanoi Minä olen Jumala, Kaikkivaltias; vaella Minun edessäni ja ole nuhteeton. Ja Minä teen liittoni meidän välillemme, Minun ja sinun, ja lisään sinut ylen runsaasti.”
(1. Moos.17:1-2)


”Haluaako Herra polttouhreja ja teurasuhreja yhtä hyvin kuin kuuliaisuutta Herran äänelle? Katso, kuuliaisuus on parempi kuin uhri ja tottelevaisuus parempi kuin oinasten rasva. Sillä tottelemattomuus on taikuuden syntiä, ja niskoittelu on pahuutta ja kuin kotijumalain palvelusta.”
(1. Samuelin kirja 15:22-23)
”Et sinä vanhurskautesi ja oikeamielisyytesi tähden pääse ottamaan heidän maatansa omaksesi, vaan näiden kansojen jumalattomuuden tähden Herra, sinun Jumalasi karkottaa heidät sinun tieltäsi ja täyttääksensä, mitä Herra on valalla vannoen luvannut sinun isillesi, Abrahamille, Isakille ja Jakobille.”
(5. Moos. 9:5)


”Minä palaan luoksesi tulevana vuonna tähän aikaan, ja katso,
vaimollasi Saaralla on silloin oleva poika”.
(1. Moos.18:10)
”Sinä päivänä Herra teki liiton Abramin kanssa, sanoen: Sinun jälkeläisillesi Minä annan tämän maan.
Egyptin virrasta aina suureen virtaan, Eufrat virtaan saakka: keeniläiset, kenissiläiset, kadmonilaiset, heettiläiset, perissiläiset, kadmonilaiset, amorilaiset, kanaanilaiset, girgasilaiset ja jebusilaiset.”
(1. Moos.15:18-21)


Ismaelilaiset olivat Arabian niemimaan pohjoisosassa asunut kansa, jota pidetiin Ismaelin, Abrahamin vanhimman pojan jälkeläisinä. Nykyistenkin arabien uskotaan polveutuvan ainakin osittain heistä. Koraanin mukaan myös Muhammad oli Ismaelin jälkeläinen.




Perillisten puuttuminen askarrutti myös Saaraita, ja niin hän päätti ottaa ohjat omiin käsiinsä antamalla egyptiläisen orjatyttönsä Hagarin Abramille vaimoksi. Hagar synnytti Abramille pojan, joka sai nimen Ismael (Jumala kuulee). Näin sai Ismaelin jälkeläisinä pidetyt ismaelilaiset  (pohjoisarabialainen beduiiniheimo) alkunsa. Abram oli 86 vuoden ikäinen silloin, kun Ismael syntyi. Mutta ei tämä poika ollut Jumalan tarkoittama perillinen.
Herra ilmestyi Abramille toistamiseen Lootin eron jälkeen. ”Ja Herra sanoi Abramille, sen jälkeen kuin Loot oli hänestä eronnut: Nosta silmäsi ja katso siitä paikasta, missä olet, pohjoiseen, etelään, itään ja länteen. Sillä kaiken sen maan, minkä näet, Minä annan sinulle ja sinun jälkeläisillesi ikuisiksi ajoiksi. Ja Minä teen sinun jälkeläistesi luvun paljoksi kuin maan tomun. Jos voidaan lukea maan tomu, niin voidaan lukea myös sinun jälkeläisesi. Nouse ja vaella maata pitkin ja poikin, sillä sinulle Minä sen annan.”
(1. Moos.13:14-17)




Tullessaan Kanaanin maahan Abram kulki ensin läpi koko maan aina Sikemiin saakka, Mooren tammistoon. Maata asuttivat Kanaanilaiset, eli Amorilaiset, kuten heitä myös kutsuttiin. Kanaanin maa tunnettiin myös Amorilaisten maana. Sikemissä Herra ilmestyi Abramille tarkentaen aikaisempaa lupaustaan. Silloin Herra ilmestyi Abramille ja sanoi: ”Sinun jälkeläisillesi Minä annan tämän maan.”
(1. Moos.12:7)


"Why does the Torah start with the creation, instead of the first commandment given to the Jewish People? Because if the nations of the world ever accuse the Jews of stealing the Land of Israel, the Jews will be able to respond to the nations of the world that the entire world belongs to G-d, He created it and He choose to give the Land of Israel to the Jewish People."

Rabbi Shlomo ben Yitzhak   (Rashi)
Ja Herra sanoi Abramille:
”Lähde maastasi ja suvustasi ja isäsi kodista siihen maahan, jonka Minä sinulle osoitan. Niin Minä teen Sinusta suuren kansan, siunaan sinut ja teen sinun nimesi suureksi, ja sinä olet tuleva siunaukseksi. Ja Minä siunaan niitä, jotka sinua siunaavat, ja kiroan ne, jotka sinua kiroavat, ja sinussa tulevat siunatuiksi kaikki sukukunnat maan päällä.”
(1. Moos.12:1-3)




”Ja Terah otti poikansa Abrahamin ja poikansa pojan Lootin, Haaraninpojan ,ja miniänsä Saarain, poikansa Abramin vaimon, ja he lähtivät heidän kanssaan Kaldean Urista mennäkseen Kanaanin maahan, ja he saapuivat Harraniin asti ja asuivat siellä.”
(1. Moos.11:31)






















Sivuston tiedot sisältävät tietoja, jotka on tarkoitettu pelkästään viitteelliseen tarkoitukseen.
Ylläpito ei ole vastuussa näiden tietojen tarkkuudesta, kattavuudesta tai käytettävyydestä suunnittelutarkoituksiin.